Musiikki oli jäänyt täysin taka-alalle, enkä uskonut, että koskaan enää palaisin musiikin pariin. Kun täytin 50 vuotta, pidettiin pienimuotoiset synttärijuhlat Villa Pontebellossa. Appivanhemmat olivat keksineet kerätä yhteen lahjarahoja kavereilta ja sukulaisilta, ja niin sain lahjaksi videosoittimen, mikrofonin, pienen mixerin, ja karaokevideo kasetteja. Tällä laitteistolla viihdytin itseäni iltaisin, kun Pontebellossa ei ollut asiakkaita, siis talvikuukausina. Alun innostus oli kova, mutta muut työt veivät niin paljon aikaa, että harrastus sammui aika nopeasti, ja sitten lopujen lopuksi videasoitinkin lakkasi toimimasta. Kymmenen vuotta myöhemmin alkoi jo alkuvuodesta tulla kavereilta ja sukulaisilta kyselyjä, että millaiset 60v juhlat aiot järjestää? En tosiaankaan ollut ajatellut koko asiaa, mutta sitten kun ihmiset ryhtyivät varailemaan majoituksia sille synttäriviikolle, niin pakko oli ryhtyä tuumasta toimeen. Varasin tutun ravintolan ja kutsuin paikallisia parhaita ystäviä mukaan, että saataisiin aikaan italialais-suomalaiset iloiset juhlat. Sitten keksin pyytää kaverini Enricon esiintymään. Hän teki työkseen laulukeikkoja valmiiden taustojen kanssa. Pari viikkoa ennen juhlia sain idean: kun on kerran mun juhlat, niin täytyyhän nyt minunkin laulaa. Niinpä ostin muutamia taustoja, ja kuulokkeet päässä niitä lauloin kotona. Hitto soikoon, kun se tuntui kivalta. Juhlailtana lauloin muistaakseni ainakin nämä: My Way, Cry Me a River, Yesterday, ja Enricon kanssa yhdessä ainakin Proud Maryn ja joitakin muita. Illan jälkeen olin ihan liekeissä: tätä pitää saada ehdottomasti lisää.
Niinpä muutaman kuukauden kuluttua sain hankittua ammattitasoisen käytetyn karaoke laitteen, ja pystyin harjoittelemaan hyvien taustojen kanssa uusia lauluja. Seuraavana kesänä tein Enricon kanssa muutamia keikkoja. Valitettavasti Enrico muutti takaisin Roomaan, ja meidän yhteistyö kuivui kasaan. Niinpä päätinkin yrittää yksin, eli oli saatava hankittua kaiuttimet, mixeri jne. Kun keväällä 2013 jäin pois Gaia Travelsin toiminnasta, ostin kaiken tarpeellisen keikkojen tekemistä varten. Sitten ryhdyin miettimään, että jos meinaan keikkoja saada, niin pitää ehdottomasti saada aikaiseksi joku äänite, eihän kukaan osta sikaa säkissä. Mun italialaisella kaverilla Giacomo Porculla oli vanhassa varastohuoneessa pieni studio, ja siellä sain tehdä peräti kymmenen kappaletta cd-levylle. Laulut olivat etupäässä Evergreenejä, ja joitakin italialaisia iskelmiä. Taustat olivat valmiita karaoketaustoja, siis ei varsinaisesti levyntekoa vastaavaa tasoa. Rohkeasti kuitenkin laitoin joitakin Youtubeen kaikkien kuunneltavaksi. Sumarin Sikke on mun kansakoulukaveri, ja hyvä ystävä edelleen. Pienen vihjailun jälkeen hän laittoi Facebookiin mun linkin, ja pyysi kommentteja ”luokkakaverinsa laulusta”.
Pirkko Liisa Tikka on myös Siken Facebook kaveri, ja niinpä Pirkko Liisa kommentoi suurin piirtein näin: Kaunis ääni tolla sun luokkakaverilla, mutta näin ammattilaisena kuulen yhtä ja toista, ja haluaisin häntä opettaa! Tämä oli mulle varsinainen onnenpotku, ja jo muutaman kuukauden kuluttua Pirkko Liisa oli kaksi viikkoa Toscanassa, ja joka päivä tehtiin töitä vähintään kaksi tuntia. Miten mahtavaa oli saada huipputyypiltä opetusta. Tästä aukesi ihan uusi maailma, sillä aiemmin en ollut koskaan saanut opetusta, enkä siis tiennyt oikeasta laulutekniikasta yhtään mitään. Seuraavana syksynä taas kaksiviikkoinen Toscanassa ja keväällä Fuengirolassa. Harmi, että nyt on taas pitkä aika kulunut ilman laulutunteja…
Lassi Marttila Toscanassa 