Toscana

Vuonna 1986 olin mennyt naimisiin Päivin kanssa, ja 1992 helmikuussa syntyi tyttäremme Heli. Heti viimeisen keikan jälkeen (31.08.1993) lähdettiin vaimon ja vajaa 2- vuotiaan Helin kanssa pitkään haaveillulle matkalle Toscanaan. Olin jo etukäteen varma, että viihtyisin Toscanassa, mutta heti ensimmäisenä päivänä tuli kummallinen puristavan ihana tunne: VIHDOINKIN KOTONA! Tunnetta on vaikea selittää, mutta ehkä parhaiten tunnetta kuvaa; olin löytänyt sieluni kodin. Mä olen oikeastaan varma, että olen joskus edellisessä elämässä asunut Toscanassa, tai ainakin Italiassa.

Loma päättyi kuuden viikon jälkeen, ja lähtö oli todella vaikea. Kotiin päästyä ainoa asia mikä pyöri päässäni, oli mitä voisi keksiä työksi, että pystyisi muuttamaan kokonaan Toscanaan. Pikkuhiljaa alettiin opiskella kieltä, ja haaveiltiin Toscanasta. Vuonna 1996 syttyi lamppu: ryhdyttiin etsimään vuokrattavaa huvilaa, jossa voisi pyörittää B&B-tyyppistä majapaikkaa.

Keväällä 97 alkoi tapahtua: Kuuselan Lakun kevätjuhlissa törmättiin yhteen naapuriin (Markku Finne), joka tiedettiin Toscanan ystäväksi. Hän kertoi, että hänellä on hyvä kontakti Italiassa, joka aina auttaa, kun hän haluaa Toscanaan. Jo seuraavalla viikolla Markku ilmoitti, että lopettakaa etsiminen, hänen ystävänsä avulla sopiva paikka kyllä löytyy. Juhannusviikolla oltiin jo Italiassa ja mentiin katsomaan Villa Pontebello- nimistä kohdetta Pozzo della Chianan kylän laidalla, eikä muualle tarvinnut enää mennä, sillä paikka oli suorastaan täydellinen meille; iso huvila ja kaksi pikkutaloa, sekä hieno uima-allasalue.

Neuvottelut vuokrasopimuksesta alettiin heti, ja se ei ollut mitenkään yksinkertaista, sillä vuokraaja osasi englantia vain ”five minutes” ja ”the bank is over there”, eli kaikki piti tehdä italiaksi. Suomeen päästyämme käännätimme sopimuksen suomen kielelle, ja aloimme hioa yksityiskohtia. Kaikki eteni todella sujuvasti, ja jo elokuun alkupäivinä sopimusteksti oli valmis, ja palasin appiukko Paavon kanssa Toscanaan allekirjoittamaan sopimuksen. Suomeen palattuamme alkoi kova touhuaminen: Kaarina anopin kanssa matkustettiin Tallinaan ostamaan kymmeniä metrejä pellavakangasta lakanoita varten, hankittiin hurja määrä pussilakanoita (siihen aikaan ei niitä Italiassa myyty) ja pyyhkeitä. Alettiin suunnitella esitettä, mietittiin kohderyhmiä joille kannattaisi markkinoida, ja oltiin ystäviin ja sukulaisiin yhteydessä, että saataisiin ensimmäisiä vahvistettuja varauksia.

Esitteet valmistuivat joskus lokakuussa, ja niitä jaettiin ja postitettiin ainakin 2000 kappaletta. Kuitenkin varauskirjat eivät ottaneet täyttyäkseen, niinpä päätettiin kokeilla pienen pientä rivi-ilmoitusta Hesarissa. ”Huvilaloma Toscanassa, tilaa esite” ja siihen perään meidän puhelinnumero, asuttiin siis silloin vielä Suomessa. Ajateltiin, että jos vaikka parikin kontaktia saataisiin, niin hyvä olisi. Ensimmäinen ilmoitus oli loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina, ja seuraava torstaina. Yllätys oli valtava, kun ensimmäinen ilmoitus tuotti 52 kontaktia ja seuraava 47. Yhteensä kuusi ilmoitusta tuotti koko kesän täyteen ja soittoja tuli perään vielä viikkojen kuluttua, kun olimme jo Toscanassa.

Muutto Toscanaan tapahtui helmikuun lopulla 1998. Minä matkustin puutavaralastissa olleen rekan kyydissä muuttotavaroiden kanssa Saksan kautta uuteen kotimaahan. Päivi ja Heli tulivat lentäen perässä appiukko Paavon kanssa. Paavo oli suureksi avuksi muutovaiheessa; hän hoiti maalausta, pikku korjauksia, ja mm. puiden karsimista. Myöhemmin Kaarina tuli ”töihin”, ja ompelukone surrasi päiväkausia uusien verhojen, päiväpeitteiden, ja lakanoiden kimpussa. Hän hoiti myös kukkien istutukset ruukkuihin. Kukat olivat suurimmaksi osaksi Pelargonioita, sillä ne kestävät kuumat kesäkuukaudet parhaiten. Tässä haluan Lämmöllä kiittää Paavoa ja Kaarinaa kaikesta avusta ja tuesta!

Villa Pontebellossa oli ollut vuokralaisia 4 kuukautta juuri ennen meidän muuttoa. Asukkaat olivat tientekijöitä Etelä-Italiasta, ja arvaatte varmaan missä kunnossa paikat olivat. Reilu kuukausi vierähti ennen kuin paikat oli siistitty suomalaisia turisteja varten. Uima-altaan hoidon oppiminen oli myös uusi ja vaikeakin asia. Intoa ja voimia toki riitti, ja Pääsiäisenä saapuivat ensimmäiset asiakkaat.

Meillä oli paljon onnea matkassa, sillä esimerkiksi kirja Toscanan Auringon Alla oli juuri ilmestynyt suomeksi, ja majoituskyselijöille saattoi kehaista, että Cortonan kaupunki näkyy meidän pihasta laakson toisella laidalla.

Monet innostuivat erityisesti tuosta Cortonan läheisyydestä, sillä juuri tämä Val di Chianan alue, jossa Vila Pontebello sijaitsee, ei tuohon aikaan ollut laajemmin tuttu, varsinkaan suomalaisille.

Kun Villa Pontebellossa ei enää ollut tilaa, niin jo ensimmäisenä kesänä välitin suomalaisille muitakin kohteita. Siihen aikaan ei ollut oikeastaan muita keinoja kielitaidottomalle päästä Toscanan maaseudulle, kuin ottaa meihin yhteyttä. Internet teki Italiaan vasta tuloaan, eivätkä täkäläiset osanneet oikeastaan muita kieliä, pelkkää italiaa. Startti oli parempi kuin hyvä, ja myös lehdistö kiinnostui suomalaisista Toscanassa.

Keväällä 2001 Helsingin Sanomien toimittaja Suvi Ahola vieraili kuuvaaja Norman Ojasen kanssa Pontebellossa, ja paikka ja ilmeisesti myös meidän tarina innosti kovasti, ja niinpä Hesarissa ilmestyi kahden aukeaman juttu Villa Pontebellosta oikein värikuvien kanssa. Värikuvat Hesarissa olivat vielä harvinaisia tuohon aikaan. Markkinointia ei sen jälkeen juurikaan tarvittu! Iltalehtikin teki jutun, Turun Sanomat, Kauneus ja Terveys-lehti. Oli niitä muitakin, mutta en nyt muista. Telkkarikin kävi tekemässä jutun taisi olla vuonna 2004. Ohjelmasarjan nimeä en muista, mutta siinä oli juttuja ulkomaille muuttaneista suomalaisista. Kuvaajana ja haastattelijana oli Liisa Akimoff.

Ensimmäiset vuodet olivat täynnä iloa onnistumisesta, ja riemua uudesta kotimaasta, kielestä ja uusista ystävistä. Syksyllä 2001 sukset menivät lopullisesti ristiin Päivin kanssa, ja kun ero sitten pian toteutui, jäin hoitamaan busineksia yksin. Tietenkin homman luonne muuttui, kun 50% työvoimasta häipyi. Vuosi 2002 kesään 2003 oli erittäin rankka, enkä olisi ilman maksullista apuvoimaa pärjännyt ollenkaan. Onneksi kesästä 2003 syksyyn 2005 Pontebellon fyysisiä toimia hoiti vuorotteluvapaalla ollut suomalainen Pirkko Peiponen. Sen jälkeen sain järjestettyä vakituista paikallista työvoimaa, ja niin Pontebellon tarina jatkui aina vuoden 2011 syyskuuhun asti, jolloin vuokrasopimus umpeutui.

Vuonna 2006 tutustuin Gaia Travelsin omistajiin, Leevi ja Orvokki Leväsalmeen, ja pian olin mukana kasvattamassa tätä suomalaista matkatoimistoa isoksi tekijäksi Toscanan ja koko Italian matkailun alalla.