Solistiyhtye Suomi

Solistiyhtye Suomen ”syntysanat lausuttiin” Oululaisessa hotelliravintolassa. Talossa vietettiin Oulun kuorma-autoilijoitten pikkujouluja ja me ihmeteltiin, kun ihmiset suurin piirtein haukotteli kun me esitettiin Lean kanssa hienoja Eaglesin, Procol Harumin, Beatlesin ym. maailmantähtien kappaleita ja tietty Lean hittejä. Sitten tuli esiintymään juhlijoiden itse tilaama ”orkesteri”; täysiä amatöörejä kaikki, ainoa joka osasi kohtuullisesti soittaa ja laulaa oli haitaristi. Ohjelmisto oli kokonaan ”vanhaa tanssimusiikkia”, ja kappaleiden välillä haitaristi kertoi typeriä puujalkavitsejä. Yleisö tykkäsi aivan hurjana! Illan jälkeen pidettiin ”kriisipalaveri”, ja mietittiin, että miksi Suomessa humppaa soittavat bändit tekevät sen ilman minkäänlaista kunnianhimoa, eräänlaisena pakkopullana, ja vieläpä kaikki soittavat niitä samoja kappaleita; Heijaa ruusut tulipunaiset, Heili Karjalasta jne.  Asia jäi meille pitkäksi aikaa alitajuntaan hautumaan, kunnes eräänä päivänä Pekka ilmoitti, että nyt ruvetaan sanoista tekoihin, ja muokataan meistä Suomen paras humppabändi! Pekka kertoi, että humppa nimi on melko uusi. Alun perin nk. humppa oli suomalaismuusikoiden näkemys Jazz-musiikista, eli se oli jazzia, foxia, ja nopeat ”humpat” oli tulipalo-foxia. Bändit olivat loistavia, suuria kokoonpanoja, Dallape´ etunenässä. Vuonna 1979 oltiin valmiita hyppäämään ”humppamusiikin” vietäväksi. Pekka kaivoi Ylen arkistoista, tuttujen ja sukulaisten vinteiltä vanhoja savikiekkoja, joista paljastui ihan uskomattoman hienoja, monille täysin tuntemattomia lauluja. Pikkuhiljaa rakennettiin uutta ohjelmistoa, ja Randy hommasi pianohaitarin. Suuri haaste oli saada ison orkesterin sovitukset kuulostamaan tarpeeksi täyteläisiltä kolmen miehen voimin. Pekka opetteli soittamaan bassoa kuin tuubaa, Randy haitaria niin että vasemmalla kädellä sai bassokulkuja tuubamaisen basson tueksi, Lassi otti oppia Kullervo Linnan soittotyylistä. Laulusolistina Pekka ja Randy, taustalaulajana Lassi. Kolmen muusikon orkesteri kuulosti hämmästyttävän isolta kokoonpanolta, ja kun lähes kaikissa kappaleissa kolme kaveria lauloi, oli ryhmä valmis Suomen valloitukseen. Tärkeätä olisi keksiä hyvä mieliinpainuva nimi bändille. Nimestä pitäisi heti ilmetä suomalaisuus, siis että soitamme Suomen kansan syvien rivien rakastamaa musiikkia. Eri vaihtoehtoja pyöriteltiin monta viikkoa, ennen kuin joku laukaisi Solistiyhtye Suomi. Se oli sillä selvä, aivan erinomainen nimi oli keksitty. Ensimmäiset keikat Solistiyhtye Suomi nimellä tehtiin Helsingissä 1979 Merihotellissa, ja samana vuonna lähes kolme kuukautta Hotelli Korpilammella Espoossa.

Vuonna 1981 Jori Sivonen innostui meidän meiningistä, ja niin Jorin tuottamana tehtiin ensimmäinen LP Finnlevylle.

Pentti Lasanen sovitti, ja soitti puhalinosuudet muutamiin kappaleisiin, ja studiossa vahvistettiin Suomea Juha Björnisen kitarakompeilla. Myöhemmillä levyillä useasti kitaraa soitti Vesa Anttila.

Yksi uran alkutaipaleen merkittävimmistä levytyksistä tehtiin 82 ilmestyneelle Kieltolaki levylle. Se oli amerikklainen vanha jazzi Two-Buck Tim From Timbuctoo, suomeksi Matka Timbuktuun. Kansan suussa nimi muuttui muotoon Kaksi taalaa taskussa, lauluhan alkaa sanoilla ”kaksi taalaa taskussa, pieni pala mälliä huulessa”.

Esiinnyimme paljon televisiossa mm. Lauantaitansseissa, Toivotaan Toivotaan- ohjelmassa, ja Levyraadissa oltiin usein. Jukka Virtanen antoi meille lempinimen ”Humpan Hurriganes”. Solistiyhtye Suomi alkoi kiertää ympäri maata kovalla tahdilla. Levyjä tehtiin yhteensä 10 pitkäsoittoa, joista kaksi myi peräti kultaa: vuonna 83 ilmestynyt Rilluttele Yö, ja 89 ilmestynyt sodan aikaisia lauluja sisältänyt Njet Molotoff. 

Jori Sivonen tuotti lähes kaikki levyt, ja sävelsi meille useita lauluja, joihin useimpiin tekstit teki Junnu Vainio tai Vexi Salmi, myöhemmin myös Jukka Itkonen. Ehkä kaikkein tunnetuin Sivosen ja Vexin yhteistyön hedelmä on Mahtava peräsin ja pulleat purjeet. Vuonna 1989 siirryttiin AXR levy-yhtiöön, ja Junnun poika Ilkka Vainio tuotti meille kolme levyä, sekä teki meille useita hienoja tekstejä. Keikkoja tehtiin hurjasti, vähintään 200 vuodessa. 80-luvun lopulla Randy joutui jäämään kuvioista selkäongelmien takia, ja hänen tilalleen otettiin 2 haitaristia, Markku Rönkkö ja Martti Honkanen.

Keikkatahti jatkui hurjana, kunnes elokuussa 93 pistettiin bändi telakalle. Silloin päätin, että nyt saavat musiikkihommat riittää, kyllä elämässä muutakin täytyy tehdä kuin vain ”tuottaa hälyääniä”.

Pekka ja Randy halusivat herättää henkiin Solistiyhtye Suomen vuosituhannen vaihteessa. Minuakin pyydettiin mukaan, mutta asuin silloin jo Toscanassa, ja kieltäydyin kunniasta hiukan haikein mielin.

” Uusi” Suomi aloitti nelimiehisenä, uudet jäsenet olivat Petu Parkko rummut, ja Pasi Suikkanen haitari. Viimeiset keikkansa Suomi teki vuonna 2005